The last stop, Gray Heavens.

Valkeassa haarniskassaan,
Synkmetsän uumenissa,
kulkee vuosisatoja vanha olento
Johtaen kansaansa viimeiselle matkalleen.

Naiset laulavat ikuista sävelmää,
se kajahtaa jokaisen puun,
jokaisen oksan,
jokaisen lehden kautta ylös,
kohoten lopulta sinitaivaalle revontuliksi.

Miesten ottamat askeleet on tarkasti harkituja,
he väistävät jokaisen kukan,
varoen tallaa maata.

lapset juoksevat hartain mielin isiensä perään,
jotka niin ylväinä kohottavat hehkuvat kasvonsa kohti merta.

Varjojen lomasta ensimmäiset erottavat jo laivan,
kauniiman muita,
lyhdyt sytytetään.

on aika jättää tämä aika taakse,
se kuuluu muille.

Joukkoa johtanut mies ottaa ensi askeleen kannelle ja tuntee
kuinka kaikki häviää,
muut ottavat oppia
ja monen vuosisadan jälkeen on kansa,
kuulaan valkea,
matkalla viimeiselle matkalleen
kohti harmaita satamia.