but now i'm looking for a time machine

(raakileita)

Levinneet nesteet ja turhan paljon ajatuksia

tähän aikaan yöstä

on hyvä

ja ei niin hyvä

olla yksin

en tarvitsisi ketään

mutta haluaisin silti

en usko ketään

kun ne sanovat yön pikku tunneilla

minun olevan vielä joskus ehjempi

Lainatut setelit

litroittain alas kurkusta

kasvot jotka tunnen 

mutten niille voi puhua

sotkuinen asuntoni

mitä en jaksa siivota

ketä varten täällä siistiä tarvitsisikaan olla

kukistani pidän huolta

ja levyistäni pyyhin pölyt

lattiani täynnä menneitä iltoja

muistipalapelini paloja

joka ilta uusi

likaiset lakanat joiden seasta olen epätoivoisesti sinua etsinyt

tuntuvan karheilta

myös hieman kotoisille

käytän paitaasi tyynyliinanani

en ole pessyt sitä vieläkään

ehkä syksy

tuo mukanaan turvan 

sateet

ja hiljaisuuden päähäni

Kaikki hyvä ja paha alkaa Aalla.

Tulivuoreni räjähtäessä

peitänköhän kaupunkini tuhkalla?

Mitäköhän kylmenemiseni jälkeen on.

Aamu kahdeksalta, kun en ole vielä edes silmiäni ummistanut

kaataen tärisevin käsin vielä yhden lasillisen melkein kelvollista viiniä,

sytyttäen kolmannen viimeisen tupakan,

katsoen miten aamun sumu ja salaisuudet häviävät auringon raakuuteen.

Tutkiskelen vanhoja tekstejäni.

Välissä naurahtaen,

muutamaa en voinut edes lukea

myötähäpeän tunne oli liikaa.

Osa niistä oli kuitenkin kuin kirjanmerkkejä

paremman vertauskuvan puutteessa,

todella kivuliaita kohtia elämässäni.

Menetetty rakkaus,

unettomuus joka teki paluun,

merten kuohut lapsuuteni rannoilla.

Joka ikinen klisee

ne ovat minulle silti rakkaita.

Huomaan kuukausien olevan minulle vihollisia

elämäni jaottuu niihin.

"Olen asunut täällä puoli vuotta."

"Erostamme on kahdeksan kuukautta."

Kaikki paha on aikaa.

Mutta hyvä, se on tunteita:

kosketus poskellani,

ensimmäinen kerta kun pidimme toisistamme kiinni

"minä rakastan sinua",

ylihinnoitellun oluen maku,

paha tupakkayskä,

paljas ihoni sinun paljasta ihoasi vasten,

saman peiton alla piti olla hiljaa

siskosi oli viereisessä huoneessa.

Aijon kirjoittaa sinusta kunnes en enää tunne 

tai vaihdan tunteeni toisiin.

Siedätän itseni musiikkiisi,

luen rakkaimman kirjasi kannesta kanteen 

kunnes korvaannut jollakin vähemmän merkityksellisellä.

En ole ikinä ollut hyvä päättämään asioita

joten 

.

0 5 paha päivä hyvä päivä 2 0 1 6 F U

Kevään valossa on helpompi nähdä joitain asioita mitkä on ollut piilossa

oon lähiaikoina miettinyt sua aika paljon

niinkun oon kelannut viimeset puol vuotta

mut jotenkin nyt

 oot vielä enemmän mun ajatuksissa

Oon kelannut että mitähän mä tekisin jos törmäisin suhun kaupungilla

 olisin vaikka yökerhossa frendien kanssa

tai linja-autossa menossa himaan

ja sit sä kävelisit vastaan

 ihan kun et olis mulle kaikkee

ja saattasit moikata mua

sulla vois olla joku uusi siinä

Ja silti mä varmaan haluaisin vaan juosta sun syliin

tai sit mä fantasioisin siitä, miltä tuntuis jos sä löisit mua

sillätavalla oikeasti löisit niin kovaa, että multa murtuisi nenä

ja että jonkun pitäisi viedä mut sairaalaan

 pummaisin kyydin sulta

pyytelisin anteeksi kun kroppa ei kestänyt

 Se nenä pitäs tikata

ja sit mä kantaisin sitä arpee ikuisesti

enkä pääsis susta ikinä eroon

Toivoisin että sä olisit ollu vaan uni tai olisit pysyny haaveena

missä vaiheessa kaikesta tuli totta

ja kaikki kävi sattumaan niin kovaa

nyt kevään tuoksut ja fiilikset

on enemmänki kuin huono trippi

Lumen alta ilmestyy ruma alaston maa

ehkä koiranpaskaa ja syksyn mädäntyneet lehdet

baarissa soittaa sama artisti

mikä soittaa joka vuosi tähän aikaan

ja se sama artisti teki meistäkin jotain

Kai mä sitten olen masokisti

kun sun kanssa olin oikeesti onnellinen

vaikka itkin paljon

ja sun nyrkki oli mukavin suudelma

öittemme päämäärättömyys

lämpö

futuristiset kuvitelmat tuulimyllyjen alla
halusin pitää sua kädestä

puristaa päästämättä sekunniksikaan

jätit mut aina tielle

taloni eteen
suutelit

ja mun mahassa tuntui siltä

että oisin voinu kuolla siihen paikkaan

enkä olis katunut mitään

0255 hiljaisuus 2 0 1 4

Kuvia kun istuin yöbussissa 

matkalla lähelle kotia

jonkun aikuisen naisen kotiin

sen talon ikkunat olivat muurattu umpeen

lupasivat viiniä

 musiikkia menneiltä vuosikymmeniltä

 tuntemattomia 

joilla kaikilla oli väärät mielet

huutoa ja riitaa

yö kääntyy aamuun

kerään tavarani vähin äänin

mietin lähtöä

miten tilanne on muistutus yksinäisyydestä

myrskyisä taivas 

eksyneenä 

varjoihin sekoittuvat hahmot 

oudot muodot kynttilänvalossa

ovat kuitenkin minulle vanhoja ystäviä

kaadan vielä lasillisen

turha enää paeta

aurinko ei kuitenkaan nouse

vaikka aamu sarastaakin

jään siihen kuuntelemaan humalaisen miehen levotonta unta

naisen kotiin ei ulkoa valo pääse

asuntoni on lähellä

mutta juuri nyt

makaan tässä

Rumia sanoja, tyhjyyden täyttämistä. Rakkaudettomuutta rakkaudessa.

Selasin sivujasi

taas yksi kliseinen vertauskuva

menin taaksepäin vuosia

ihmettelin miten joku oli taittanut sivujasi

jättänyt merkkinsä kipeimpiin kohtiisi vain palatakseen niihin uudelleen

linkkejä päiviin jolloin kevään valo oli sinulle liikaa

huuruisiin ikunoihisi joiden takana päihtyneet huutavat 

lämpimään minkä löysit vain poistuessasi

järvien aaltoihin ja koirasi tassunjälkiin

kirjasi ei ole kaunis

täynnä juonireikiä

rumia fraaseja

säröääniä

mutta kai runoilijoista jokainen

tuhoaa ja rakentaa samaan aikaan

lainatut sanasi 

 jokainen omakin

kuitenkin

kertoo tarinaasi