Purot eivät enää juokse,
Vihreys häviää liekkeihin.
Sinitaivas vaihtuu tuhkaan,
kaikki on piemän peitossa.
Koko maailma odottaa hiljaisena,
Tuntee sen painon.
Puista tärkein miltei kuihtunut pois,
kuin se ei ikinä olisi nähnyt päivän valoa.
kasvot menettävät loistokkuutensa,
enää vain kaukaisena muistona,
jos sinäkään, tuntea voi auringon lämmön.
Sisällä paksun kiven silti vielä,
kytee liekki,
ilman rumuutta.
Valkea tuli sykkii,
keskellä pikimustan, loppumattoman yön.
odottaessaan aikaansa,
nousta uudestaan valtaan.
Taas roihuta ihmisten mielissä,
heidän sydämmissään.
Ennen kaiken loppua, näyttää kilpensä,
miekkansa.
tuhota ikuinen pimeys,
kerralla.
Nostaa terän, uudelleen taotun
ja vetää viimeinen viilto historiankirjoihin.
Hiljaisuuden laskeuduttua,
kaiken jälkeen.
Kruunuton olkoon taas kerran kuningas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti