Selasin sivujasi
taas yksi kliseinen vertauskuva
menin taaksepäin vuosia
ihmettelin miten joku oli taittanut sivujasi
jättänyt merkkinsä kipeimpiin kohtiisi vain palatakseen niihin uudelleen
linkkejä päiviin jolloin kevään valo oli sinulle liikaa
huuruisiin ikunoihisi joiden takana päihtyneet huutavat
lämpimään minkä löysit vain poistuessasi
järvien aaltoihin ja koirasi tassunjälkiin
kirjasi ei ole kaunis
täynnä juonireikiä
rumia fraaseja
säröääniä
mutta kai runoilijoista jokainen
tuhoaa ja rakentaa samaan aikaan
lainatut sanasi
jokainen omakin
kuitenkin
kertoo tarinaasi
