(raakileita)
Levinneet nesteet ja turhan paljon ajatuksia
tähän aikaan yöstä
on hyvä
ja ei niin hyvä
olla yksin
en tarvitsisi ketään
mutta haluaisin silti
en usko ketään
kun ne sanovat yön pikku tunneilla
minun olevan vielä joskus ehjempi
Lainatut setelit
litroittain alas kurkusta
kasvot jotka tunnen
mutten niille voi puhua
sotkuinen asuntoni
mitä en jaksa siivota
ketä varten täällä siistiä tarvitsisikaan olla
kukistani pidän huolta
ja levyistäni pyyhin pölyt
lattiani täynnä menneitä iltoja
muistipalapelini paloja
joka ilta uusi
likaiset lakanat joiden seasta olen epätoivoisesti sinua etsinyt
tuntuvan karheilta
myös hieman kotoisille
käytän paitaasi tyynyliinanani
en ole pessyt sitä vieläkään
ehkä syksy
tuo mukanaan turvan
sateet
ja hiljaisuuden päähäni
