Eksyin joukosta pienessä kylässäni,
tajusin hetkeni koittaneen.
Heitin pois identiteettini,
enää yksi askel eikä kukaan muistaisi miltä näytin.
Pian löydettyäni uuden polun, oli se liian tiheään kasvanut,
rämmin eteenpäin pakon voimalla, vaikken olisi aina jaksanutkaan.
Lopulta sen läpi selviydyttyäni, olin viimein kotona.
Luonasi turvassa,
Enää en ollut eksyksissä, sillä olin kanssasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti