Oon taas valvonu liian kauna. Toivoisin näkeväni edes painajaista.
Kamalaa mikä Protu-darra, oli elämäni upein viikko ja kiitos siitä kuuluu kokonaan teille ihanaisille palleroilleni siellä! IKÄVÄ! Miittiä äkkiii!<3
mut juu, ei pitäs kirjottaa näi väsyneenä ja hirmuisassa tunne kuohussa, mutta ku ei oo hyvä olla... haluan äkkiä takasii protuihmisten seuraa missä olin onnellinen! Tää perus life ei oikee tunnu missää.
Paitsi että kiitos Pinjan ja Katjan (ja tietty Empun ja Tumpin) mie oon melkee toipunu ihanaisesta viikostani.
Masennus hyppii taas takaraivossa ja pelottaa. Tulee ikävä kaikkea, kaikkia, ku selaa vanhoja kuvia, noita protu kuvii, kuvii viime kesältä kuvii kahen vuoden takaa. Miks asiat ei vaa vois ain pysyy samalla lailla. Inhoon tätä että joku/jotkut joista joskus välitit/välität vielkii on ku tuntemattomia ihmisiä siulle nytte. Ikävöin sitä että on joku jolle puhuu aina, mistä vaa ja tietää et toine on tukena, missä asiassa vaan... No ehkä tähakii pääkoppaa vielä joskus aurinko paistaa. Jää vaa pakolla kelaa mitä mie tein vääri ja millon? Miks aina oon se joka jää yksin eikä tiijä mitä tehä... AARGH! Tässä taas mainitsen väsymykseni ja toivon että huomenna olis parempi.
En jaksa sitä enempää angstia
Nofuture loves ya ja nukkuu nyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti